MES Latviassa

On mahtava hopeinen taideteos.

Eläkkeensaajien MES ry Helsingistä, on kolunnut naapurimaa Viron jo lähes laidasta laitaan katsastaen useat kartanot kuin kartanonherratkin mielenkiintoisine tarinoineen  suuntasimme tällä kertaa Latviaan.
Tallinnasta kohti pientä, idyllistä Cesisin kaupunkia, mikä oli tukikohtamme koko matkan ajan. Kevät oli myöhässä sielläkin, eikä sääherra  muutenkaan ollut meitä kohtaan  suotuisella tuulella. Niinpä saimme niskaamme niin vesisadetta kuin räntääkin. Mottomme kuitenkin on, että on aivan turha nurista asioista joille emme mitään mahda, vaan sen sijaan mieli avoimena kohti uusia kokemuksia ja näkemyksiä.
 Todella kokemisen arvoinen oli Siguldassa sijaitseva Gutmanin hiekkakiviluola. Tarinan mukaan siellä olevan lähteen vedessä piilee ikuisen nuoruuden salaisuus. Uskokoon ken haluaa mutta me täytimme innolla vesipullomme lähteen vedellä ja minä sen lisäksi, että valelin sillä hipiääni myös varmuuden vuoksi kulauttelin sitä kurkkuuni.
Oppaamme Anne tiesi Siguldassa leipomon mistä saa maan kuuluja Läskipiirakoita, meitä tieto ei juurikaan innostanut, lähinnä kai nimen vuoksi. Anne kuitenkin haki meille maistiaisia ja olimme myytyjä. Ehdottomasti maistamisen arvoisia.
Matkamme kohokohtiin kuului mielestäni Limbazissa sijaitseva hopeamuseo. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella että hopeasta voi taikoa jotain niin ainutlaatuisen taidokasta. Kauniisti lasivitriineissä esillä olevat suuret taideteokset, pienen pienempiä yksityikohtia myöten työstettyinä. Jokainen teos on vaatinut usean vuoden työn ja ovat suunnattoman arvokkaita. Yksi teoksista oli upea purjelaiva jonka uumenista porukkamme innokkaasti etsi miehistössä piilevää ainutta naista, löytyikin, mutta enpä kerrokkaan  mistä. menkääpä itse etsimään.
Näitä taideteoksia ei pysty sanoin kuvaamaan, ne pitää itse nähdä. Ei ole ihme että näitä teoksia ovat halunneet niin kuningatar Elisabeth kun Arabian Sheikkikin mistä osoituksena olivat valokuvat ateljeen seinillä. 
Itse hopeaseppä luennoi meille vielä hopeaveden terveellisestä vaikutuksesta, mutta se oli jo ihan toinen juttunsa se.
Sitten on tietysti Riika, upea vanha kaupunki koristeellisine taloineen, joiden pieniä yksityiskohtia ei edes olisi osannut katsoa ilman Riikassa oppaana olleen Ellenin asiaankuuluvaa opastusta.
Paljon muutakin ehdimme neljän päivän matkallamme nähdä, muu muassa ahtaan pölyisen meripihka työpajan mestareineen, sekä olupanimon maistiaisineen.
Kaiken kaikkiaan, antoisa matka. Jäi olo, että tänne haluaisin palata.

Kaija Heinonen